Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä. 
On kaikki kansa pötköllään, 
vain rosvot raataa työssä. 
Kun pakko on niin siepataan, 
ei tarpeetonta milloinkaan. 
Hei, rensselit selkähän, nassakat kourahan, 
Kasper ja Jesper ja Joonatan!

(Niin juuri me teemme!)

Ja kun me käymme leipuriin, jo huomaa aivotonkin: 
vain leivän viemme, kaakun, niin, 
ja kaljapuollon jonkin. 
No, pipperkakun sirkaman 
voi joskus ottaa Joonatan: 
vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman 
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

(Kas, Joonatanilla pitää aina olla jotain pureskeltavaa.)

Lihaako myös – no, makkaraa
ja jonkin kyljyksistä, 
ja leijonalle silavaa,
se onkin niin terveellistä,
ja selkää nautain muhkeain
ja kinkkua, hm, joskus vain:
vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

(Niin juuri. Pitäähän ihmisen toki jotakin saada henkensä pitimiksi.)

Ja vaatetta kai tarvitsee
myös rosvo lämpimikseen.
Jos turkin sieppaa, haittaa tee
ei tuo, kun muu jää sikseen.
On oiva kauppa tuolla päin,
se oitis tarpeet täyttää näin.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

No nyt on säkki pullollaan ja kannu laitaan asti.
Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti.
Suun mieliks` muonaa muhkeaa nyt onkin helppo valmistaa.
Vaan muutenpa hiukkaakin niukemman tekevät
Kasper ja Jesper ja Joonatan.