KUORO
 Kullervo, Kalervon poika,
 Otti koiransakeralle,
 Läksi tietä telkkimähän,
 Korpehen kakoamahan,
 Kävi matkoi vähäsen,
 Astui tietä jikkaraisen;
 Tuli tuolle saarekselle,
 Tuolle pailalle tapahtui,
 Kuss'oli piian pillannunna,
 Turmellutemonsa tuoman.

 Siin'itki hana nurmi,
 Aho armihin valitti,
 Nuoret heinät helliteli,
 Kuikutti kukat kanervan
 Tuota päan pillamusta,
 Emon tuoman turmelusta.

 Eikä moussut nuori heinä,
 Kasvanut kanervan kukka,
 Ylennyt sijalla sillä,
 Tuolla paikalla pahalla,
 Kuss'oli piian pillannunna,
 Emon tuoman turmellunna.

 Kullervo, Kalervon poika,
 Tempasi terävän miekan,
 Katselevi, kääntelevi,
 Kyselevi, tietelevi,
 Kysyi mieltä miekaltansa,
 Tokko tuon tekisi mieli
 Syoä syylistä lihoa,
 Viallista verta juoa.

 Miekka mietti miehen mielen,
 Arvasi uron pakinan,
 Vastasi sanalla tuolla:
 "Miks'en söisi mielelläni,
 Söisi syylistä lihoa,
 Viallista verta joisi?
 Syön lihoa syyttömänki,
 Juon verta viattomanki."

 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Pään peltohon sysäsi,
 Perän painoi kankahasen,
 Kären käänti rintahansa,
 Itse iskihe kärelle.
 Siihen surmansa sukesi,
 Kuolemansa kohtaeli.

 Se oli surma nuoren miehen,
 Kuolo Kullervo urohon,
 Loppu ainakin urosta,
 Kuolema kovaosaista.