Taas, aivan niin kuin noiduttua
askeleeni viinat mua, sun kantakahvilaasi
taas lasisi mun pöytään tuot, 
ja kurittoman katseen noin luot, se sekaisin mut saa!

Tästä kahvilasta, eilenkö vasta, etsin yhtä tuhmaa tyttölasta, joka
ohimennen ikkunasta mua katsoi silmiin
Sitä vieläkään en kunnolla tiedä, miten voit mun kaiken järkeni viedä, mua
taluttaa kuin pässiä saa, kun muo katsot silmiin

Kun haaveistani havahdun, ja maksanut oon juomat sun,
jo odottelen ensikertaa. saan huomenna taas uudestaan, käydä pikku
kahvilaan ja jälleen kohdataan

Tästä kahvilasta, eilenkö vasta, etsin yhtä tuhmaa tyttölasta, joka
ohimennen ikkunasta mua katsoi silmiin
Sitä vieläkään en kunnolla tiedä, miten voit mun kaiken järkeni viedä, mua
taluttaa kuin pässiä saa, kun mua katsot silmiin