Sinä juokset, 
sinä verta tiput, 
sillä maailma on muuttumaton. 
Sinut saartavat nuo punaiset liput,
lumihangella loppusi on. 
Varmistimen, voit kuulla sen vedon,
 joku ampuu varjosta tuon kuusikon. Näen lumella kierivän verisen pedon, 
se maalitauluksi muuttunut on.

On susijahti käynnissä, ne meitä
jahtaa, emot, pennut vaan, ne kaikki 
ammutaan. Miehet huutavat, pedot 
juoksevat, lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Nuo metsästäjät ampuvat takaa, ne 
reilun pelin unohtavat. Ne meidät tappavat, käsi on vakaa, ne 
vapautemme lipuin rajaavat. 
Miksi rikkoa emme voi perinteitä,
emme sääntöjä kumota saa? 
Jo susiemomme neuvoivat meitä: 
Me emme saa mennä lippujen taa.

On susijahti käynnissä, 
ne meitä jahtaa, emot, 
pennut vaan, ne kaikki ammutaan.

Miehet huutavat,
pedot juoksevat, 
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Meit aina joku johtaja johti, 
vaan olen nopea, miks en karata saa.
Vaan kuljen suoraan kuolemaa kohti,
kohti piippua kuolettavaa. 
Me sudet toimimme juuri kuin lampaat,
mikä on meidän tulevaisuus.
Näin ampujan välkkyvät hampaat, 
hän nosti pyssyn ja riemusta huus:

On susijahti käynnissä, ne meitä
jahtaa, emot, pennut vaan, 
ne kaikki ammutaan. 
Miehet huutavat, 
pedot juoksevat, 
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Vanhat perinteet hylkään ja kaavat,
 sillä rakastan niin elämää. 
Mua saalistajat katsoa saavat, 
kun mulle vapaus jo häämöttää. 
Minä susikin voin vapautua, 
kun juoksen lippusiimojen taa, 
vielä eilen ne ampuivat mua, 
tänään saalista eivät he saa.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa, emot, pennut vaan, 
ne kaikki ammutaan. 
Miehet huutavat, 
pedot juoksevat, 
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Säv. & San. Vladimir Vysotski
Suom. Turkka Mali