Me oltiin iloisia ja voimakkaita
päivät pitempiä ja kirkkaita
Hiekkapiha oli niin suuri ja julma

Tulit tammikuussa, olit uusi,
erilainen ja heikko ja pieni
Hankala kävellä, se vika oli jo syntyessä

En koskaan sinua auttanut
pelkuri, kun en uskaltanut
En koskaan sinulle hymyillyt
pelkuri olin sitä kadun nyt

Helppo jättää sut ulkopuolelle
kovetit itsesi naureskelulle
Liian suuret vaatteesi haisivat ullakolle

Puolen vuoden päästä oli myöhäistä sinua leikkiin kysäistä
Uutinen luettiin ja tyhjää tuolia itkettiin

En koskaan sinua auttanut
pelkuri, kun en uskaltanut
En koskaan sinulle hymyillyt
pelkuri olin sitä kadun nyt

Pian susta ei enää puhuttu,
olit kuollut ja kuopattu
Et ollut edes muisto,
vaan täysin unohdettu
Ja lapset jatkaa leikkejään
Seuraavaa uhria etsitään

En koskaan sinua auttanut
pelkuri, kun en uskaltanut
En koskaan sinulle hymyillyt
En koskaan sinua auttanut
pelkuri, kun en uskaltanut
En koskaan sinulle hymyillyt
pelkuri olin, olin ja ehkä olen