ODESSA
Suom.sanat Martti Jäpilä

Kun päivä laskee, hämärään jo kohta mailleen saa,
ja Mustanmeren rantaan kuohut hohtaa hopeaa.
Näin jälkeen päivän sinen on iltas ihmeellinen,
Odessa, jälleen lumoihisi jään.
Oi, Odessa, sä helmi Mustanmeren,
oi Odessa, kun rantaas käyskentelen.
Oi, Odessa, sä hurmasit mun niin,-
niin, Odessa, jään unelmiin.

Yö varjot tummuu, hiljaisuus käy yli Odessan.
Vain majakka se näyttää tietä laivan saapuvan.
Sen kylki valoss’ hohtaa kun laiturin se kohtaa,
Odessa, kuvas unhoitu ei pois.
Oi, Odessa, sä helmi Mustanmeren,
oi, Odessa, pois luotasi kun menen,
oi, Odessa, jään lumoihisi niin,
niin, Odessa nyt näkemiin!
Oi, Odessa, sä helmi Mustanmeren,
oi, Odessa, pois luotasi kun menen,
oi, Odessa, jään lumoihisi niin,
niin, Odessa nyt näkemiin!