Minä istuin kiitotien päähän.
Jäin ihmettä katselemaan.
Kone kaunis, kuin lentäjän luusta tehty,
Yllytti moottoreitaan.
Minä ihailin villiä voimaa.
Minä nöyristä lapsista nöyrin.
Ja kun moottorit ampuivat sankarin matkaan,
Jäin seuraavaa odottamaan

Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekkin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Minä nukahdin hallien varjoon
Unen kerosiinin katkuisen näin
Minä näin lentäjän huimapäisen ja varman
Syöksyvän ylöspäin
Ylöspäin läpi pilvien peiton
Kohti ilmailun historiaa
Jetin siivillä kuohui auringon kulta
Kun se irtosi otteesta maan

Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekkin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Lentokenttien aavoilla tuulee
Niin kuin ulapalla aution maan
Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä 
Ovi miltei mahdottomaan

Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekkin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin