Raamatun ja virsikirjan 
aivoihini tatuoivat
rakastavat viisaat ihmiset
pelkoa ja pelastusta
annosteltiin kadotusta
pienen ihmismielen syvyyksiin
pelottavaa, arvokasta 
kaunista ja kammottavaa
jotain josta ei voi jäädä pois

kuka mä oon
kuka puhuu
isäni suu avutuu
ei mua oo
ei mua jää
jää vain yö
valoisa yö
kuka mä oon
kuka puhuu
isäni suu avautuu 

lyhyestä virsi kaunis
totesi jo vanha kansa
jätin seurakunnan veisaamaan
löysin lohdun laulamalla
vanhan tutun taivaan alla
paljain jaloin ilman jumalaa 
kaikki yhtä, yhtä kaikki
ääni kaikuu sisälläni
jatkaa samaa vanhaa tarinaa

kuka mä oon
kuka puhuu
isäni suu avutuu
ei mua oo
ei mua jää
jää vain yö
valoisa yö
kuka mä oon
kuka puhuu
isäni suu avautuu 

äitini luut haurastuu
isäni suu sulkeutuu