Alla aalloin, vuossa vetten, 
laulavaistel lainehien, 
laataa luaja syvänköjen, 
Ahti vallas valomerten.

Ahtim parta, vettej jouhi, 
verka tarkka, vihriäine, 
rannal' laskee, liival' liikkuu, 
raapii rosokiveljöitä.

Ahtin kurkku, tuhti turpa, 
vahella on avaununna, 
aukiaiseks avannoksi, 
kurjaks on kurimukseks.

Ahtin nokka, salaluato, 
umpikari uppumaton, 
tossa ol' likel' näkösällä, 
pikku saari pinnan päällä.

Ahtist' muu ei sitten näykkä, 
tuiki on tiarottomassa. 
Merem metsis, aalloin korves' 
ei riitä inehmoj järki.