Olin ennen kuin olinki
olin kuin omenankukka

puolankukka kumpareella
isä kutsu kukkaseksi

emo päivän nousennaksi
sisoni sinikeräksi

Läksin piennä painemehen
lassa lammasten keralle

tulin ranalle ojasen
raita ranalle ojasen

tuolta poikanen putosi
solki suussa, vyö käessä

minä raukka itkemähän
poikanen kyselemähän

mitäs itket, nuori neito?
itkempä minä jotai

itken pientä veikkoani
en ole sitte silmin nähnyt

piennä kun sotahan lähti
piennä kun sotahan lähti

Älä itke veikkoasi
tuolta veljesi tulevi

alta linnan airot souti
päältä linnan pää näkyvi

minä kurja kuulemahan
kurja ja katala katsomahan

veikko seisoi vierresäni
eessäni emosen lapsi