Kaukaiset Tulet
[Viljo Rantanen]

Hiljaa ilta peittää
varjot pimeyteen
varkain, kuin muistot menneeseen
äänet vaikenevat
hiljaisuuteen jään
monta kertaa olen tämän päässyt elämään

Kaukaisuuteen katson
suljen silmät, näen sittenkin
tulet kaukaiset
aina kirkkaammin
tulet kaukaiset
aina kirkkaammin

Luokseen kutsuvat
kaukaiset tulet hohtavat
ilta illan jälkeen kirkkaammin ne loistavat
Luokseen kutsuvat
kaukaiset liekit polttavat
ilta illan jälkeen kirkkaammin ne hehkuvat

Pitkään minä kuljin
kuljen edelleen
kuljin etelään ja pohjoiseen
paljon olen nähnyt
paljon vielä nään
kaikkea en pysty ymmärtämäänkään

Luokseen kutsuvat
kaukaiset tulet hohtavat
ilta illan jälkeen kirkkaammin ne loistavat
Luokseen kutsuvat
kaukaiset liekit polttavat
ilta illan jälkeen kirkkaammin ne hehkuvat

Olenko vain aave
ja matkaan vaieten
määränpäähän koskaan saavu en
loputon on tieni
kotia en nää
olen silti saanut maistaa elämää

Kaukaisuuteen katson
suljen silmät, näen sittenkin
tulet kaukaiset
aina kirkkaammin

Tulet kaukaiset
aina kirkkaammin...