Keskeltä tungosta, pakoon taas painetta ulkosta.
Vaikkei muille silt kuulosta. Sä vastaisit: "Kaikki on kunnossa."
Et kuule, et nää, mitä ympäreil on meneillään.
Mut tiiät sentään; Ei fiilist missään enempää.
Sillon ku pimenee, viilenee, hiljenee kaikki muu, paitsi sun
huone, ku huolet on puonneet ja puolet on tän basson ansioo.
Tuskin tietänet itsekään. Sun ja maailman välissä ei mitään.
Volat kaakos ikkunat auki. Mä katon ku sä tanssit ja nautit.

Mä katon ku sä tanssit ja nautit. Mä katon ku sä tanssit ja nautit.

Moon kuu! Heijastus, mut tanssis kanssas.
Moon kuu! Vaikket huomaa, läsnä aina.
Mä kierrän ja seuraan, pidän sulle seuraa silloinkin ku tuntuu: oot yksin.
Mä oon kuu! Vaikket huomaa, tanssin kanssas, nytkin.

Joku herää täällä kohmeestaan. Toiset ei nukkuu voi ollenkaan.
Kolmas haikailee onneaan, neljännen saa muuttamaan muotoaan.
Kämpillä, klubeilla, yhellä muuten vaan, napeilla, luureilla, aina vaan uudestaan.
Kierrä välillä pimeenä muisti, mut tiedän mitä minä kuiskin, kuunnellaan.
Koulussa, kotona, autossa, jopolla, nousussa otolla laulattaa Mokoma.
Tai mikä tahansa muu vaan. Kuin kuka tahan, muttei ihan kuukaan.
Voit sanoo ihan Kuu vaan, vaikka tietty rinnastan tämän taas muusaan.
Ei rajota Suomi tai muu maa, ku ei mikään tuu minua muuttamaan.

Mä katon ku sä tanssit ja nautit, ja mä katon ku sä tanssit ja nautit.

Moon kuu! Heijastus, mut tanssis kanssas.
Moon kuu! Vaikket huomaa, läsnä aina.
Mä kierrän ja seuraan, pidän sulle seuraa silloinkin ku tuntuu: oot yksin.
Mä oon kuu! Vaikket huomaa, tanssin kanssas, nytkin.