Oli humala aamu olin kalpea ku haamu,
hennon suudelman ku sinulta mä sain.
Olin ku syyskuun kyy joka elämän hyytävänä kalliolla makoili vain.

Jotain sujautti taskuun, juoksin auringon laskuun syrjäsilmällä ne mua vilkuilee
Kaikki syyskuun kyyt jotka pimeänhetki vaikkei paikalleen jää vaan pakenee.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,
piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Viestin salaisen laittaa en voi elämä vaihtaa kylmän kauniina sut edessäni näin,
sä oot mun syyskuun kyy joka salalaman saattamana sisään minun sydänmeni jäi

Öisten kattojen alla karseita kaikkialla, mutta arvaa mihin sinä mua viet
mä oon se syyskuun kyy jonka taivas on kirkas tahdon ja sä tiedät suunnan tämän tien.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,
piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Kohteessa tulta kaipaan raapivat tähdet taivaan kohtalon soihtuja
Pakoon en tahdo päästä, ei kohtalokaan säästä rakkautta roihuvaa.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,
piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.