Hiljaa katselen,
kun linnunpoika kuoriutuu.
Kiirehdi en,
se kyllä itse suoriutuu.
Täytyy odottaa, aikaa oikeaa.
Hiljaa katselen,
kun uusi silmu aukeaa,
lehden ryppyisen
se auringolle paljastaa.
Opin luottamaan
kelloon viisaimpaan.

Hiljaa kuuntelen,
kun puro uoman puhkaisee,
ohi esteiden
se uuden suunnan valitsee.
Täytyy odottaa, suuntaa oikeaa.
Hiljaa kuuntelen,
kun tuuli saapuu, kohahtaa,
puita taivuttaa
ja vuoren taakse katoaa.
Opin tyytymään,
luontoon, tietäjään.

Hiljaa kosketan,
vain sormenpäillä tavoitan
otsaa nukkujan
ja syvän rauhan saavutan.
Täytyy odottaa, aikaa oikeaa.
Hiljaa kosketan
ja tunteen nuppu raottuu,
vielä odotan
ja terälehdet ojentuu.
Opin uskomaan,
aikaan viisaampaan.