1.Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan ja voisin nähdä kaiken sen myös paikankin niin lämpöisen, mikä ohjaa kohtaloa, mikä on ollut ainiaan. Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan ja voisin nähdä kaiken sen, mi viepi ihmisen onnehen.

2.Kaihoten nyt katselen, kun lentää tuolla lintu pienoinen, se nousta korkealle saa ja näkee kauniin, kauniin maan. Täällä nurmet, metsät vihannoi, puut vetten pintaan heijastua voi. Miksi jäisin ikävään, kun lintu siivin lähtee lentämään? Mä lapsi maanhan olen vain ja täällä tehtäväni sain.

3.Vaikka joskus vaeltaa mä voisin kauas merienkin taa, en omaa maata unhottaa mä silti tahdo milloinkaan. Minne vaiheissani jouduinkin, taas mieli tänne palaa takaisin. Niin kuin muuttolinnun tie, ain elon polku varmaan kotiin vie, ja mielen lämmön suuren saa tää kaunis, armas synnyinmaa.