Lapissa kaikki kukkii nopeasti, [bad word]  ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuon usein tuntenut oon raskahasti,
Kun katson kansan taman vaiheisiin.

Miks meilla kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meilla niin on monta mielipuolta?
Miks vahan kayttajia kanteleen?

Muualla tulta hehkuu vanhat miehet,
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja mina itse? miksi naita mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa kaskya en veren vietin,
Vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Oi, valkolinnut, vieraat lapin kesan,
Te suuret aatteet, teita tervehdan!
Oi, tanne jaakaa, tanne tehden pesa,
Jos muutattekin maihin etelan!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lahtee syksyin, palaa kevaisin.
On meidan rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentakaatte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun taalta naatte, [bad word]  ma pyydan: palatkaa!