Tuhkattu maa. Ja tämä kertoo Tsetsenian sodasta.

En paljonkaan voinut
Enkä todellakaan ole ainut
Silti hänet mä päästin
Illan teltan hämärään
Vielä kysyi hän multa
Niin kuin olisi hän pelännyt unta
Kysyi tiesinkö minne
Isä ja äiti hältä jäi 

Uinu vain lapsi maan
Sylissäin uinu vain
Uinu vain
Et jää pimeään
Sarastaa
Kohta näämme kun aurinko saa
Virvoittaa tämän tuhkatun maan

Hän nukkui jo hiljaa
Minä silitin peiton pintaa
Mietin mihin on vienyt
Liika tieto sotilaan
Ja tunnenko syyllisyyttä
Vai onko sodan rehellisyyttä
Että elämä täällä
Yhtä ristiriitaa on

Uinu vain lapsi maan
Sylissäin uinu vain
Uinu vain
Et jää pimeään
Sarastaa
Kohta näämme kun aurinko saa
Virvoittaa

Olin kaiken jo nähnyt
Itsestäni kai sokean tehnyt
Silti häntä mä valvoin
Aamuyössä maailman
Ei sielussain ole rauhaa
Siellä yölläkin tykit pauhaa
Kuka mulle vois laulaa
Ihmislapsi uinu vain

Uinu vain lapsi maan
Sylissäin uinu vain
Uinu vain
Et jää pimeään
Sarastaa
Kohta näämme kun aurinko saa
(Yön?) virvoittaa

Armahda, armahda, armahda tämä tuhkattu maa.