Kauas maailmaan läksin kulkemaan.
Kuljin niin iloisna ja huoletonna vain.
Jouduin Karjalaan, kuinkas sattuikaan?
Lemmen piston sydämeeni sain.
Hei, Karjalasta heilin minä löysin,
löysin heilin niin pienen herttaisen.
Hän kohta minut sitoi lemmen köysin,
sitoi hurmahan ijäisehen.
 
Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Hei, Karjalasta heilin minä löysin,
vaivuin hurmahan ijäisehen.

Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä - täytyi rientää jälleen kauas pois.
Mutta rinnassain yks` on aatos vain,
jospa Karjalaan taas päästä vois.
Hei, Karjalasta heilin minä löysin,
löysin heilin niin pienen herttaisen.
Hän kohta minut sitoi lemmen köysin,
sitoi hurmahan ijäisehen.
 
Ja mä tiedän sen, immyt armainen
oottaa siellä Karjalan mailla ystävää,
jok` ei konsanaan luovu aarteestaan,
vaan sen sydämessään säilyttää.
Hei, Karjalasta heilin minä löysin,
vaivuin hurmahan ijäisehen.