Halki ilman kuolon kellot hiljaa kumajaa,
Kun tuonen viikate tuo julma niittää saalistaan.
Nyt murhe raskas sydämiä kaivelee
Ja polkuja tuonen viitoittaa se kyynelin.

Älä itke äiti kadonnutta lastasi,
Vaikka sulta riistetty on ainoo turvasi.
Niin huoles heitä, toivees heitä kaikki unholaan.
Ja oota kunnes iäisyydes' tavataan.

Hyvästi aatetoverit, te harhailette viel',
Haaveillen tietä kuljette te aamun koittoon siel'.
Ei tiedä konsa hetki lyö ja silloin koittaa yö.
On unikuva elämäin ja raukee työ.

On kumpu metsän siimeksessä, jossa lepäjän.
Ja hongat siellä virittävät mulle virsiään.
Ei kelloin ääni häiritse mun ikiuntani.
Ei pappein siunausta kaipaa tomuni.

Kun kevät jälleen herättää taas kukat kummullein,
Niin linnut virttä lohdutuksen mulle laulelee.
Tää alttari on kärsineen ja hauta uupuneen,
Jonk' kyynelhelmin kukat puhkee ilmoille.

Jos tiedon saat sä armaani mun kuolemastani
Ja tiedät missä sijaitsee mun lepopaikkani,
 [bad word] veripunainen haudallein istuta.
Se kasvaa siinä aatteheni muistona.