[alkusoitto]

Tuhannen vuotta olemme kulkeneet 
Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! 
Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.

[jumalten kaupunki]

Tuon laakson pohjalla 
Taivaiden tornien ympäröimänä. 
Joet vilkkaat risteävät 
Aikaa ammoista kuljettaen. 

Saattue pysähtyy 
Lämpimään sateeseen. 
Jossain kaukaisuudessa 
Pronssitorvi soi - kuunnelkaa! 

Tie aukenee laaksoon, 
Vedet ain' virtaa alaspäin. 
Ikuisuuteen aika vie, 
Kultaiseen taloon jumalten. 

Ukkonen valaisee 
Seinämät vuorten jylhien. 
 [bad word] kattoa metsän 
Sen kansaa raviten. 

Tuhannen vuotta kulunut kai 
On siitä kun täältä lähdimme. 
Vihdoin olemme kotona 
Kaupungissa ikuisten. 

Tie aukenee laaksoon, 
Vedet ain' virtaa alaspäin. 
Ikuisuuteen aika vie, 
Kultaiseen taloon jumalten. 

Puisen pöydän äärellä 
Esi-isät juhlivat. 
Sirpaleissa rikotun lumouksen 
Jalat veressä tanssien. 

Vesi kadonneen järvenselän 
Iäisyydessä lepää. 
Heikko pinta peilityyni väreilee 
Vain kosketuksesta ihmisen. 

Tuhannen vuotta ja 
Veljet toisensa pettävät. 
Niin jumalten kaupungin 
Kauneus edessämme katoaa.

[english translation:]

[legacy of a thousand years]

[prelude]

For a thousand years we have wandered, 
Seeking for our forsaken people, and lo! 
Before us is the path to the city of the gods. 

[city of the gods]

At the bottom of that valley 
Surrounded by heavenly towers. 
There cross two brisk rivers 
Carrying long gone time. 

Here [bad word] will stop, 
Resting in the warmth of rain. 
Somewhere far, far away 
Sounds a bronzen horn - hearken! 

Path leads to a valley, 
 [bad word] downwards. 
To eternity our time shall lead us, 
To the golden house of the gods. 

At the flash of lightning 
The dreary mountains unveil. 
Water pounds the green vault, 
Nourishing the woodland folk. 

thousand years may have passed 
From the moment we left our home. 
At last have we returned 
To the city of the eternal. 

Path leads to a valley, 
 [bad word] downwards. 
To eternity our time shall lead us, 
To the golden house of the gods. 

Our forefathers, they feast 
Around a wooden table. 
In the fragments of a broken spell 
They dance with blooded feet. 

The open, forsaken lake 
Is sleeping in forever. 
The frail unrippled breaks 
Only at the touch of man. 

thousand years 
For a brother to betray brother. 
And the beauty of the city of the gods 
Will vanish before our eyes.