Vettä kantaa laihan kaivon
 Vanhaa tottumustaan vaalien.
 Pihamaallaan polviin yltää
 Heinänvarsi viimevuotinen.

Rakkaus vailla loistoaan
 Jäänyt ei asumaan.
 Pienen palan katkeran
 Antoi armostaan.

Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?

Onni, autuus ihmislapsen
 Etsii mahdotonta itseään.
 Näillä sijoillaan on sen arvo alhainen
 Ja toiveet tuulen viemää, kadonneet.

Rakkaus vailla loistoaan
 Jäänyt ei asumaan.
 Pienen palan, katkeran
 Antoi armostaan.

Siksi ajattelen,
 Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?
 ...kukaan voisi häntä rakastaa...

Satujesi luvattu maa, unholan varjomaa.
 Sadan vuoden syys taukoaa,
 Kun piha on vaiti, ilman vedenkantajaa.

Vettä kantaa laihan kaivon
 Vanhaa tottumustaan vaalien.
 Pihamaallaan polviin yltää
 Heinänvarsi viimevuotinen.