Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?
Kun olet poissa..

Yön on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille
Kun olet poissa..

Kun olet poissa.....

Sävel - Mikko Syrjä, sanat - Martti Syrjä
Albumista "Historian Suurmiehiä", 1990