Se jäi yksin sateeseen, huomas matkan päättyneen
Ei enää tarvii todistaa totuutta niin tappavaa

Kun kaverit kääntää selkänsä, ei muuta ole jäljellä
Kun kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa tai kaatua

Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää

Ei vahinko sua saalista koskaan kello kaulassa
Se, joka hyvää tarkoittaa, saa maistaa, tuntee kuolemaa

Sun meikkisi on levinneet, tunteet tyhjiks palaneet
Asfalttia maistaa saa, se joka jää tuleen makaamaan

Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää