Akkunan luo käy lapsi sylissään äiti nuori laulaen, katsohan kuin valot maailman tuolla loistaa kutsuen.
Kuitenkaan ei valot maailman aina johda onnehen.

Niin kauniit on sun kotis kukkahaat, pirtti pieni lämpöinen rakkauden sä aidon täällä saat valon kirkkaan syömmehen kiertää voit sä joskus kaukomaat silloin kohtaat totuuden.

Siis katso vain kuin tuikkii valot nuo hyvä näin sun vielä on kerran kun sä kuljet niiden luo joudut valheen loistohon, koti kun ei silloin turvaa tuo koet sä ahdingon.

Niin kauniit on sun kotis kukkahaat, pirtti pieni lämpöinen rakkauden sä aidon täällä saat valon kirkkaan syömmehen kiertää voit sä joskus kaukomaat silloin kohtaat totuuden.