Sateen vyöryessä tuulilasiin me saavutaan kaupungin laidalle  
kaksi väsynyttä matkaajaa vailla karttaa ja yösijaa /
Kellon viisarit kuin Dalin taulussa sulaen mutkalle taipuvat,
syviä varjoja, risteys usvassa, tää matka on vasta alussa / eikä me palata / 

Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä / 
se kaikki mikä sai meidät rakastumaan ja pakenemaan / eikä me kaduta / 
Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä / 
vapaina kuin tuuli vaeltaa ikuisella pakomatkalla.

Sateen tauotessa etsitään majapaikkaa vanhan kaupungin laidalta 
mutta punaista mattoa ei meidän [bad word] / 
Pitkiä katseita, harmaita torneja, ikkunoissa verhot heilahtaa /  [bad word] talojen rumia lapsia ei tännekään taideta kaivata / mut me ei kaduta / 

Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä / 
se kaikki mikä sai meidät rakastumaan ja pakenemaan / eikä me palata /
Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä / 
vapaina kuin tuuli vaeltaa ikuisella pakomatkalla.

Me luultiin pääsevämme eroon kaikesta / mutta täällä jokainen / 
pakomatka päätyy aina pääkadulle / 

Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä...