Kun olen yksin enkä nää

 Mä syytä miksi jatkuu kaikki tää.

 Kun maailman melu liikaa on,

 Sä taiot taivaalleni auringon.

 Kun olen yksin niin sä tuut, 

 Saat minut unohtamaan murheet muut.

 Sun musiikkiisi leijuvaan

 Mä hetkeks hukkua kun saan.

 Kun kuuntelen sua Jean, 

 Sä loit maailmaan kauneutta niin, 

 Puit sen musiikkiin.

 Sävelvirta vaan

 Minut mukanaan vie voimallaan.

 Kun kuuntelen sua Jean,

 Tunnen uudestaan tuskan, rakkauden,

 Sinfoniat sen, taivaan, meren, maan,

 Myrskyn raivokkaan - kaiken sen saan.

 Mä kuulen äänet viulujen,

 Ne kertoo ikävästä ihmisen.

 Soi niissä metsän huminaa

 Ja suuret kosket jossain kuohuaa

 Ja huiluit lailla joutsenten,

 Niin kauniiden ja silti villien,

 ne hetken halkoo maisema

 Ja siivissään on hopeaa.