Olen kaikonnut tämän häväistyn maan varjoista
enää riutunut raatoni muistuttaa maailmaa ajastani

Synnyin tähän hetkeen, vaan en tästä ajasta
kylmimmän tuulen henkäyksenä, turmellun Sanan ikonina

Vaikka olen jo mennyt, loistakoon ääretön tuskani Silmän
poltteessa yllenne etäisten tähtien valoissa

Synnyin tähän hetkeen, vaan en tästä ajasta
kylmimmän tuulen henkäyksenä, turmellun Sanan ikonina

Vaikka olen yhä täällä, jäljellä vain kuoleman mätänä monumenttina
valaiskoon sisimpäni teitä etäisellä kauneudellaan