Kimmon puuhevonen
säv. & san. Kauko Käyhkö

Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa

Terhakka tuo Kimmo-poika
ratsumies on varmaan oiva
lahjojansa juuri ootti silmät loistaen.
Toivonut on lunta kuuta
arvatkaas ei mitään muuta
itsellensä kuin sen hevosen
heijaa

Ja polle lahjakääröstään kun nousi näkyviin
niin Kimmo sitä kiinni heti tarttui ohjaksiin.
Ja niin kuin prinssi sadun humman
Kimmo selkään orhin huiman
hyppäsi ja päästi laukaten
heijaa

Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa

Vauhtia nyt mennään tuimaa
aivan siinä päätä huimaa
puut ja pensaat ohi viuhuu niinkuin lentäen.
Minne viepi tie tuo väärä?
Missä Kimmon matkan määrä?
Kenpä arvata nyt voikaan sen
heijaa

On linna tuolla kaukana näin sadus kerrotaan
ja linnan lohikäärmeellä on siellä vankinaan
tuo prinsessa kuin kielonkukka
sinisilmä valkotukka
prinssiänsä yhä oottaen
heijaa

Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa

Kimmo saapuu orhillansa
siellä ootta portillansa
lohikäärme tulta suustaan vimmoin suitsuttaa.
Kimmo oota ei kauempaa
kuin sen miekan vyöstään tempaa
seljäs orhin taistoon [bad word] heijaa

Ja kauan ei tuo taisto kestä kohta näkee sen
Nyt lohikäärme hengen heittää pian uupuen.
Ja Kimmo prinsessansa tapaa
huutaa tälle: "Olet vapaa!
Hyppää selkään orhin tulisen."
Heijaa

Huputi huputi heijaa
hupupi huputi heijaa
heijaa

Sitten kotimatka alkaa
kepeästi nostaa jalkaa
Kimmon lahjaorhi uljas tuliharjainen.
Kiire onpi äidin luokse
siispä hepo juokse juokse
taivalta näin nopsaan taittaen
heijaa

Mut silmäluomet varmaankin jo raskahaksi käy
saa nähdä milloin Kimmo täältä kotiin ennättäy.
Hän orhillensa vallan antaa
Nukku-Matin kanssa kantaa
perille sin höyhensaarehen
heijaa