Kun minä kotoani läksin niin pilvet ne varjoili (x2)
Ja katkista katkerimman kohtalon mulle maailma tarjosi (x2)

Kylän karkeloissa tulin tyttösen tuntemaan (x2)
Enkä minä loistetta sinisistä silmistä unhoita milloinkaan (x2)

Eikä mun ikäväni haiadu täällä outojen seurassa (x2)
Ennen kuin kukkii se [bad word] minun hautani reunalla (x2)

***

When I left my home clouds were casting their shadows.
And the world offered me the most bitter destiny.

At the village's feast
I came to know a girl.
And I never will forget the shine of her blue eyes.

And my longing will not fade away,
here among the strange people
before that rose of the slave will bloom
on the edge of my grave.