Leijailen sun luoksesi mun omani, kulkijani.
Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan.
Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina l [bad word] , kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

Kun multaan vanhan erämaan, ajattoman, lohduttavan.
Palaan kerran uudestaan, älä jää mua suremaan.
Vihdoin tiedän susta kaiken, enkä pelkää päästää irti.

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina l [bad word] , kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina l [bad word] , kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

Yksi pieni elämä, tähtipölyn kudelma.
Vaikka tuhannesti kaadut, ei sua voi haavoittaa.

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina l [bad word] , kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Sylissä ja sisällä, pidän aina l [bad word] ,
sillä saattajani on vastasyntynyt.

Silloin kun lohdunkantajaa kaivataan,
astutaan esiin valmiina antamaan
aina vaan, pyyteettömästi. Vierellä kuljetaan.
Pahan portit mielellään suljetaan.
Ei kukaan pärjää yksin täällä,
ei kukaan haluu yksin jäädä.
Siks seistään ryhdikkäänä selkä vasten selkää,
toistemme puolella, ei enää tartte pelkää.