Kun paaha on saanoo kuinka tääl elatuus.

Nä kengät kulkemaan tehty,
ei tehty niin käskemään.
Ja kun ne on matkoihin menny,
ei jää niistä jälkeäkään.
Reissumies, reppu alkee keventää ja kiertää seikkailujaan.
asiat maailmassa etenee omal painollaa.
Vanhelta on paikka viittoja tien, vuosien päästä tiedä en missä lien.
Se ei oo murhe tän ajan, eikä vasta eläkeiän.

En oo tullu näkemystä tuputtaa, vapaana kun taivaalla liidän.
Ei ne voi päätäin hukuttaa kokemus karttuu kauniisti kiitän.

Kun paaha on saanoo kuinka tääl eltuus. otetaan päivä kerrallaa
-.- erehdyksien kautta oppii taivaltaa ja tää kaikki... Jos joku lahdest tai stadist kirjottas tän loppuu
ku ite oon pohjoispohjammaalt ja tääl o vähä erillainen puhetyyli nii en saa oikee selvää kaikist sanoista.