mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen
mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää
mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen
on turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa

(kerto)
entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
ainoa varma on vain tämä hetki
heikolla jäällä käy sieluni retki
anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

sä säästät lippaaseen
rahat käytät korkoineen
kai taloon kiviseen
vaan miksi uskot niin
jos sulle pedattiin
vain sänky sammaliin

(kerto)
entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
ainoa varma on vain tämä hetki
heikolla jäällä käy sieluni retki
anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
ainoa varma on vain tämä hetki
heikolla jäällä käy sieluni retki
anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan