Suomessa olen minä syntynyt
tuolla kauniissa Karjalassa,
sinisen järven rannalla
siellä majassa matalassa.

Matalan torpan hiilloksella
käsiäni lämmittelin,
matalan torpan nättiä tyttöä
omakseni ajattelin.

Matalan torpan vainioita
tulin minä tallanneeksi,
matalan torpan nättiä tyttöä
tulin minä narranneeksi.

Ei mistään saa niin kirkasta vettä
kuin metsän lähtehestä,
eikä mistään saa niin armasta heilaa
kuin toisen tähtehestä.

Hevonen on musta kuin tiikerikissa
ja aisat on katajasta.
Mamma se sano: "Älä talosta nai,
nai majasta matalasta!"

Aseman kello löi kaksi kertaa,
silloin se juna vislas.
Silloin se hulivili hummeripoika
sen torpan tytön kihlas.

Aseman kello löi kolme kertaa,
silloin se juna lähti.
Silloin se hulivilihummeripoika
sen torpan tytön jätti.

Heilani illalla aseman sillalla
Pienen kirjeen pisti.
Taisi sillä raukalla ikäväkin olla, 
kun hiljallensa itki.