Oon Raamattuni mä lukenut, 
se on mua joskus tukenut, 
mut tullutkaan en siitä hurskaammaksi. 
Oon pettänyt, oon ryöstänyt, 
mut laulun kuulen yöstä nyt 
niin hiljaisen ja pienen: Halleluja! 
Halleluja... Halleluja... 

Ja sä selasit horoskooppejas, 
kelasit muodikkaasti mantrojas - 
ja sun sitaateillas oli kai hyvä flaksi... 
Sitten kahlittiin sut keittiöön, 
kun sitouduit siihen heittiöön, 
ja huuliltas soi pelokas: Halleluja... 
Halleluja... Halleluja... 

Oon täällä ollut kai ennenkin, 
siis ennen kuin Sinut tapasin - 
sä luulit kai mua paljon viisaammaksi... 
Me seurattiin kahta ohjelmaa, 
oli toinen Taivas ja toinen Maa, 
ja me vaivoin hengitettiin: Halleluja... 
Halleluja... Halleluja... 

Oli aika jolloin me epäiltiin, 
alas pilvetkin me revittiin 
eikä taivas muuttunutkaan kirkkaammaksi... 
Mutta muistat kai kun suudeltiin 
ja kuuta mukaan me huudeltiin - 
soi kaikkialla kaunein Halleluja... 
Halleluja... Halleluja... 

On jossain kai tuolla Jumala, 
jos on, se on niin kaukana 
ja se tuntuu muuttavan vain kauemmaksi... 
Se ei kuule lasten huutoja, 
eikä tuskaa missään lopeta - 
jää vain kylmä, murskaantunut Halleluja... 
Halleluja... Halleluja...