Kunnes Taivas Meidät Erottaa

Kun äiti herää
repi taivailta rannat
kynsi kantta kirjavaa
hehkussa kiirastulen
sielunsa pelastaa
inehmon raivaa
laavassa kastaa
sulaa rautaa nieluun kaataa

kunnes taivas meidät erottaa
en kasvanut tulessa turhaa
mikä olisi kauniimpaa
kun nopea lähtö

kun äiti herää
käskee väeksi tuulet
nostaa vedet mantereet
alhaisin saasta menneen tahranneet
pyhien tekojensa herjaamat
itsensä emon surmaamat