Mä olen kyllästynyt niihin
Voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
En tiedä, onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
Sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii

Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva,
Eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria, merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse,
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon,
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo,
Vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
Mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää,
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

Mä rakennan kotini yksin,
Parannan minäni yksin,
Ja pakotan pitämään itseni koossa
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin,
En rakenna sille kotiini huonetta

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse,
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon,
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo,
Vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
Mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää,
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää