Kello neljä viiskytkolme
Auringon ensisäteet nousee
Ja sun kasvot valaisee
Olet vielä vierelläni
Et unta ollutkaan

Katselen sua ihan hiljaa
Kosken kasvojasi salaa
Sä mulle hymyilet
Et vielä avaa silmiäsi
Vedät mut viereesi

Savuna ei ilmaan haihdu tää unelma
Pidän susta kiinni enkä irrota
Kiellettyä tää on, sen tietää kumpikin
Mutta tehtyä ei enää saa takaisin

Mä pieneen kolahdukseen herään
Kun lattialta vaatteet keräät
Sun täytyy lähteä
Kello käy jo yhdeksää
Tätä kotona saat selittää

Tulet vielä vierelleni
Suutelet mua sitten lähdet
Vedät oven kiinni/tiedän että vielä palaat
Luokseni uudestaan.

Savuna ei ilmaan haihdu tää unelma...