Mä näin jo kaukaa kun hän saapui
mun oven viereen ja sitoi hevosen puisen kaiteeseen.
Eikä hän peremmälle tullut katseli siinä vain kun
vaatteet hänen hain eteiseen.

Hän sanoi elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä
löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.

Häl oli silmissänsä jano ja vaikka mä näinkin sen
otin mä hänet vierellein mun elämään.
Ja siinä seistessäni vielä kuulin kun preeria kauemmas
häntä kutsui tuonnemmaks etelään.

Ja elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytäny sitä mitä
hän on etsinyt.

Ennen kuin nousi ratsuillensa, laski käden poskellein,
ja kysyi oi tyttösein mua ootathan.
Ja vaikka sydämeni toivo järkeni ennusti, on tuol joku
viellä varmasti mun kaltaista ilman.

Mä sanoin elämä on lyhyt, enkä mä oottaa enään pystynyt.
Päivä laskee pian lähden nyt.

Niin lähti hän ja rakkautensa vei kauas mukaanaan
rinnan alla suurempaan maailmaan. Mä siinä lakaisin
kuistin ja oven auki jätin toiselle etsijälle uudelle,
joka jo kotiin kaipaa.

Mä mietin elämä on lyhyt mut onko vielä koskaan kukaan
löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.