(Säv. Aleksandra Pakhmutova, san. Pauli Salonen)

Nämä päivät ja Moskova milloinkaan
eivät muistojen kirjasta jää.
Sydän siksi on kaihoa tulvillaan
eron aika kun koitti jo tää.
 [bad word] silti ei mieltämme täyttää saa,
kyynel poskelta joutaa jo pois.
Toive yhteinen kasvomme kirkastaa,
täällä tiemme taas kohdata vois.

La-la-laa-laa-laa-laa-laa,
la-la-laa-laa, la-la-laa-laa,
la-la-laa-laa-laa-laa-laa,
la-la-laa, la-la-laa-la-laa.

Paljon parhainta onnea toivon vaan
eronhetkellä ystävien.
Hyvä kantaa on toiveita rinnassaan, 
tänään tiedämme, tiedämme sen.

Näkemiin Moskova, ”do svidania”,
näin nyt toisaalle taival jo vie.
Kerran kuitenkin kohtaamme uudelleen,
luokse ystävän aina käy tie.

Hetki lähtöön on vaan,
muistot mieliin meille piirtyy.
Laulu jää toistamaan:
"Do svidania", me kohdataan.

La-la-laa-laa-laa-laa-laa,
la-la-laa-laa, la-la-laa-laa

Laulu jää toistamaan:
”Do svidania”, me kohdataan.

La-la-laa-laa-laa-laa-laa,
la-la-laa-laa, la-la-laa-laa

Laulu jää toistamaan:
"Do svidania", me kohdataan…