Sininen sointu

on niinkuin katoaisi illan hämärään
se kaikki valo jonka kaupungilla nään
en tiedä miksi sitä usein katselen
on kiehtovaa se outo leikki varjojen

kun joku kulkee yli sillan, mukanaan
on aina varjo joka seuraa kulkijaa
se lailla kuoleman on kantapäissä kii
tahdot tai et sen täytyy olla niin

ei kerro valosta vain laulu elämän
ei vaikka kuolema on sointu pimeän
vaan aina ensi sävelestä lähtien
se muistaa näppäillä soinnun sinisen

en silti odota ja toivo hämärää
en vaikka kauniimpana kaiken silloin nään
mä tahdon nousta ylös kanssa auringon
ja täyttää sen mikä täytettävä on

on silta kantanut jo monta kulkijaa
oli jokaisella varjo mukanaan
valo taivaalla jo mulle hymyilee
se sai mut laulamaan kun leikki varjoineen

ei kerro...