Jumalten Usva
[Viljo Rantanen]

Kuu auringolta taivaan varastaa
Horisontti punertaa
Olen valmis savuiseen
yöilmaan astumaan

Maa nukkuu unta kaiken peittävää
tänä yönä selviää
salaisuudet jotka maailmankaikkeudenkin avaavat

Huuma joka siivillensä nostaa lentämään
Kuuma elinvoima sekoittaen pään

Tunnen sielussani
Tunnen suonissani
Noussun usvan jumalten
Mielessäni huuto ikuisuuden
Äärettömän villin vapauden

Ympärilläni yön verhoaa
tuo musta usva jumalten
hiipii tajuntaani
lailla tuhansien muistojen
muinoin usvan mukaan kadonneiden

Saan maistaa hetken verran elämää
jota kaikki eivät nää
Josta menneet polvet lapsenlapsillensa kertoivat

Näen menneen tulevan
ja nykyisen kuljen halki aikojen
Sotureiden tiedän samaa tietä ammoin matkanneet

Huuma joka sisälläni kytee hehkuaan
Kuumaa tulta joka syttyy polttamaan

Tunnen sielussani
Tunnen suonissani
Noussun usvan jumalten
Mielessäni huuto ikuisuuden
Äärettömän villin vapauden

Ympärilläni yön verhoaa
tuo musta usva jumalten
hiipii tajuntaani
lailla tuhansien muistojen
muinoin usvan mukaan kadonneiden

(solo)

Aamun valjetessa
Päivän noustessa
Väistyy usva,
taika katoaa

Silmin punertavin,
käsin tärisevin
kohtaamme taas tulevaa

En enää sielussani
En enää suonissani
Tunne usvaa jumalten
Ei kuulu huudon ikuisuuden
Äärettömän villin vapauden

Joskus aikaa verhosi
Tuo musta usva jumalten
Se hiipii tajuntaani
Lailla tuhansien muistojen
muinoin usvan mukaan kadonneiden
kadonneiden