Synkän saapuen he tulivat etsien
miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan
Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen
Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä

Tuonelaan miestä viedään taas
Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan
Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan
oikeutta hakemaan

Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen
Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa
Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen
Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen

Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan
(Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan
ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa)
Niin mä teen siirrän kaiken
ajasta ikuisuuteen