Monta tuntia mun puhelin on piipannut
En jaksais liikkua enkä lukea nimees näytöstä
Mustat helmet jotka kerran annoit minulle
Ei anna hengittää haluun heittää ne jo menemään
Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan
Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa
Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan
Niin kauan kun mä olen sinut oikein tuntenut
On mustat päivät seuranneet toinen toisiaan
Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan
Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa
Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan
Sulle on turha selittää, et itseäs voi ymmärtää
Sulle on turha selittää, et itseäs voi ymmärtää, et itseäs voi ymmärtää, et itseäs voi ymmärtää
Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan
Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa
Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan
Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan
Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa
Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan