ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

ja jos joku päivä sinä enää et
sittenkin ois mulla selvät sävelet
vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
minä tiedän että sua ainiaan

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

ja jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan