Myrskyn keskellä seison yksin,
tuulen pauhussa äänesi soi.
Ikävä kalvaa, tuska raastaa,
kun en luonasi olla voi.

Taipuu metsän puut, sade kasvit hakkaa,
nielen suolaiset kyyneleet.
Myrskyn keskellä seison yksin,
kesä sut mennessään luotani vei.

Muistot kaivaa toukokuun;
kevät lämmin, meidän rakkaus
kukkaan puhjennut.
Meni kesä-, meni heinäkuu,
ajan onnellisen turmeli tulo elokuun.

Myrskyn keskellä seison yksin,
tuulen pauhussa äänesi soi.
Ikävä kalvaa, tuska raastaa,
kun en luonasi olla voi.