Illuusio menneestä,
hetki tulevasta
petetty mieli vailla unen suojaa
nietos hento päällä pettävän jään
harhailen kohti viimeistä matkaa

Valheitasi pitkään seurasin
vaistojasi ihailin
kosketus...
haureus valtaa heikon ihmisen,
vieden totuuden
autuus peittää jäljet tekosi

Viimein nousee ylle pimeyden
kohtaan pelot eilisen
ääntäsi niin vaimeaa hetken kuuntelen
seesteiset on kasvot petoksen
kauneus pahuuden
turtuu aistit...
hiipuu kylmä katse murtuneen

Hetken luulin sen jo lähestyvän
ajan tiedän koittaneen
kylmä viima... syvällä luissani vaeltaa
kutsuu kuiskaus tuonelan
hiljaisuus - päätös ajan patinan!

Revi jo pois, viillä se irti
en enää kestä taakkaasi
nyt kehtolaulun mustan viimeisen
saat kuulla keskellä vainojen

Hallusinaatio kauneudestasi
estääkö katumuksen?
päästä irti vainotar sulojen,
niin nouset ylle jokaisen