Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on.
Kas, pitkään riittänyt ei tili kortiston.
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään,
(syö taas kynsiään)
Ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään. 

Huomaamatta painuu ryhti kumaraan,
Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan.
(pala kerrallaan)
Yksin tuskin koskaan sitä enää kokoon saan. 

refrain:
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan,
Aamuteesi kanssas jakamaan? 

Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa,
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
(turhaan tunnustaa)
Ja onneton, ken pakenee, kun jäädä haluaa. 

refrain 

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan?
Aamuteesi kanssas jakamaan?