On kauniina muistona Karjalan maa,
mutta vieläkin syömmessä soinahtaa,
kun soittajan sormista kuulla saa
Säkkijärven polkkaa!

Se polkka taas menneitä mieleen tuo,
ja se outoa kaipuuta rintaan luo,
hei, soittaja, haitarin soida suo
Säkkijärven polkka!

Nuoren ja vanhan se tanssiin vie,
ei sille polkalle vertaa lie.
sen kanssa on vaikka mierontie
Säkkijärven polkka!

Siinä on liplatus laineitten,
siinä on huojunta honkien,
Karjala soi, kaikki tietää sen,
Säkkijärven polkkaa!

Tule, tule tyttö, nyt kanssani tanssiin, kun polkka niin herkästi helkähtää. Hoi! Hepo surkoon ja hammasta purkoon, kun sillä on ihmeesti suurempi pää!

Tule, tule, tyttö, nyt kanssani tanssiin kun meillä on riemu ja suvinen sää! Säkkijärvi se meiltä on pois, mutta jäi toki sentään polkka!

Kun rakkaimmat rannat on jääneet taa,
niin vieraissa kulkija lohdun saa, kun
kuuntelee soittoa kaihoisaa:
Säkkijärven polkkaa!

Se polkka on vain, mutta sellainen,
että tielle se johtavi muistojen.
On sointuna Karjalan kaunoisen:
Säkkijärven polkka!